|
Vanhempi vehnäherroista ja Lassen iskä. Luonteeltaan Veeti on oppivainen ja
fiksu. Tietysti ikäkin on jo tuonut järkeä päähän. Veeti on arvonsa tunteva
herra, joka myös rakastaa autoilua yli kaiken. Jos Veeti olisi ihminen, niin
todennäköisesti työskentelisi filosofian parissa ja vapaa-aikanaan ajelisi
rallia ;). Rauhaa rakastava sielu ei turhista pörinöi. Rain Maker tarkoittaa
sateentekijää, mutta myös onnentuojaa - onnea Veeti onkin mamman elämään tuonut
enemmän ja vähemmän ;) Luonnetestituomari totesi Veetistä, että mamman napero
henkeen ja vereen. Vaikka kuinka huimasi, niin mamman vieressä on tämän kaverin
hyvä olla. Näin se taitaakin mennä ;) Kerkkä löysi Veetin ytimen...
Temppuja Veetille tuli opetettua aikanaan ihan kiitettävä määrä - Veetin
mielestä näistä parhaita ovat kuolemiset, kierimiset sekä yläfemman heitto.
Tietysti temput tehdään vain silloin, kun herkku heiluu nenän edessä. Hyvälle
päälle sattuessaan Veeti saattaa heittää tosin koko temppurepertuaarin ihan
ilmankin... Veetin kanssa on harrastettu näyttelyitä sen verran, että muotovalio
on herrasta tullut ja Suomesta olisi CaCibit kasassa, jos vaan mammalla joskus
riittäisi varat ulkomaille lähteä... Tallinnassa Veeti on käynyt jättäytymässä
PU2:ksi, kera varacacibin. Tokossa Veeti on käynyt
pentutottis-kurssin, sekä toko1 ja kotitoko-kurssit ja rahkeet olisi Herralla
riittäneet pidemmällekin, mutta mamma ei jaksa pilkkuja viilata. Lisäksi Veetin
kanssa on harrastettu agilityä. Luonnetestissä olemme myös käyneet ja pisteet
löytyvät hiukan alempaa. Pisteitten mukaan Veeti onkin keskivertovehnäterrieri
ja pisteen vielä yli :P
Hienohelmasippatassu Veeti osaa olla - sade ja lätäköt ovat pojalle kauhistus.
Kurapuku on inhottava laittaa päälle, mutta lenkki sujuu loppujen lopuksi
iloisemmissa merkeissä. Lätäkköjen yli voi hyppiä ja yritää kiertää ne - kauheaa
on jos tassu sattuu kastumaan. Kesäisin ei Veetiä järveen saa - paitsi jos itse
viihtyy vedessä kaksi tuntia, jonka jälkeen herra kyllästyy ruikuttamaan
rannalla. Vapaaehtoisesti ei herra mielellään järvessä tassuja uita - joskus
tosin on "sattunut vahinko" ja Vemps on mennyt rintaa myöten veteen juomaan...
Veetin kanssa ei ole koskaan tarvinnut vääntää - vaan poika on luonteeltaan
sopeutuvainen ja kuuliainen - tietysti sitä kuulua terrierijäärää löytyy välillä
ihan riittämiin asti - jos herra jotain haluaa, niin tottakai se pitäsi saada.
Tämä korostuu parhaiten Veetin kanssa ruokapöydässä "HALUAN Herkun" ja lenkillä
"HALUAN nuolla pissaa" - Veetin pään kääntämiseen tarvitaan tässä vaiheessa
voimaa remmin päähän tai fiksuutta huijata Veeti pois kerjäämästä.
Tyttöjen perään Veeti ei ole koskaan ollut niin perso, että menisi täysin
sekaisin juoksutuoksuista. Juoksuisten narttujen läsnäolon naapurustossa
huomaa Veetistä, kun päivän parin ajan (tärpit) jää ruoka syömättä ja
pusikoista löytyy hyvä haju, jota voisi jäädä nuoleskelemaan. Urosten kanssa
voisi sanoa, että Veeti tulee/tuli paremmin toimeen sekä nuorempien, että
vanhempien urosten kanssa. Selvästi samanikäisten kanssa on erimielisyyksiä
odotettavissa. Varsinkin "vanhuksia" Veeti kunnioittaa.
Nuorempana Veeti oli melkoinen puljaaja ruuan kanssa, nykyisin herralla on
ikuinen ja ainainen nälkä - voisi syödä ruokaa loputtomat määrät. Jos ukko oli
nuorempana todella hoikka, niin ei ole sitä enää ;) Massaa on ikä ja barffaus
tuonut kiitettävästi pojalle. Mutta toisaalta olen tyytyväinen, ettei koiraa
tarvitse enää rukoilla syömään :P Neljän-viiden päivän paastot ovat historiaa
tällä miehellä. Nuorempana kukkakeppinä Veeti painoi 17-18kg
Turkki on Veetillä
tällä hetkellä todella helppohoitoinen, mitä se ei todellakaan nuorempana ollut.
Veetin turkki saavutti "lopullisen määränpäänsä" vasta neljän ja puolen vuoden
iässä. Pentuna turkki takkuuntui todella herkästi ja kampaaminen oli
milteipä päivittäistä. Tällä hetkellä Veetin turkin voi huoletta jättää 3-4
viikoksi kampaamatta, eikä takkuja ole ilmaantunut kuin pari hassua. Nuorempana
Veetillä oli turkissa miltei harmaat/mustat läntit kyljissä, jotka ovat jo puhdistuneet
pois. Häivähdyksen harmaata tosin vielä voi välillä löytää turkista.
Hoitotoimenpiteiden
tekemisessä Veeti ei ole koskaan ollut vaikea - tai no, pakko myöntää tuo
ensimmäinen kynsienleikkuu kerta. Silloin leikkasimme kynsiä varmaan tunnin -
tyyliin "naks, koiranurin, naks". Mutta sen jälkeen ei olekaan tarvinnut
tapella. Veetistä kaikkein parasta on korvakarvojen nyppiminen, silloin voi olla
pää mamman sylissä ja önistä vaan hiljaa... Trimmaus taasen on niin väsyttävää
puuhaa, että pöydälle voisi nukahtaa - tai ainakin painaa pyllyn maahan - eihän
sitä vajaata tuntia jaksa kukaan seisoa...
Veeti on ollut
perusterve kaveri. Lonkat ovat Veetillä terveet (vasen A ja oikea B) sekä silmät
on todettu terveiksi (-tai ylipäätään todistettu, että kyllä sillä silmät on ;)
), purkkiinkin on pissitty ja veret tutkittu ja niiltä osin myös terve kaveri.
Veetin korvia ei ole pentuna liimattu, joten täysin aidot roikkuvat pannulaput
ovat. Ainoana haverina Veetille on sattunut Lassen tassulla räppäsemä pala
korvasta, jos ei paria ampiaisen pistoa lasketa... Veetin säkä on
n.50cm ja painoa löytyy 22-23 kg (jos joku jäi miettimään, niin kyllä kylkiluut pojalta
löytyvät helposti). Purenta on normaali saksipurenta, kaksi alaetuhammasta ovat
hieman ulkona rivistä Maitohampaita ei ole tarvinnut irrotella/leikata pois,
vaan ovat lähteneet itsestään.
Veetillä on jälkikasvua sekä
Venita's A-pentue, että
Leijonattaren A-pentue.
Maijalle ISO KIITOS
tästä sydämenvaltaajasta ;)
|
