|
Kaksin aina kaunihimpi ;) Minä edustan vuosimallia '79 ja
Janne '80. Janne hankkii elantoa sähkökorjaamon puolella Kuopion Energialla ja itse
aloittelen opintoja catering-alalla, palveluvastaavaksi olisi
tarkoitus valmistua parin vuoden sisällä. Avioliiton onnelliseen
satamaan purjehdimme syksyllä 2006 ;) Asumme Pohjois-Savossa,
tarkemmin ottaen Kuopiossa. Mökki allamme on rintamamiestalo
Niiralassa, vuodelta '59. Kuten pojissa, riittää tässäkin puuhaa,
niin sisällä kuin pihallakin.
Unohtamatta tietenkään Jannen rakasta harrastusautoa, joka sekin on
vaativainen kaveri...
Koiriin rakastuin jo
aikoinaan, kun mummollani oli westie Ami, seuraavaa koiranvirkaa
hoiti isän sakemanni Linda. Tietysti myös naapuruston koirat saivat
osansa lenkittämisestäni - antaakaa anteeksi, naapurin samojedi
Jeri, sekä labradorinnoutaja Ruska, toisaalta te taisille lenkittää
ennemminkin minua, olinhan silloin sen verran pieni vielä...
Lukion päätettyäni
Lapinlahdella ja takaisin Kuopioon päästyäni, oli minulle itsestään
selvyys, että koiran itselleni hankin. Mutta rotu oli vielä hiukan
avoinna. Nettiä selailtuani törmäsin vehnäterrieriin ja se sulatti
heti sydämeni. Muutaman vuoden päästä taloon saapuikin vehnäterrieri
Veeti. Unelmieni täyttymys - ihka oma koira. Veeti on tutustuttanut
minut koiramaisiin harrastuksiin, kuten tokoon, agilityyn ja
näyttelyihin. Ja tietysti "puhumaan koiraa". Erityinen paikka tulee
tällä pojalla aina olemaan sydämessäni. Ensimmäinen tuntemani
vehnä oli "Jolkkis" ratsastuskoululta (jossa kävin kakarana) - erään
ratsastuksenopettajan koira. Myöhemmin totesin, että sehän oli
Veetin mummon veli. Sattumaa?
Koska minulla oli jo
Veeti, kun Jannen tapasin, oli hänenkin pakko sitten vehnittyä - ja
Lassenkin olin jo "tilannut taloon". Lasse ei jää isäänsä Veetiä
yhtään huonommaksi - jos Veeti on opettanut minulle asioita, niin
Lasse on kertonut ne uudestaan ja eri tavalla - ja Jannelle myös
(Jannella myös koiria ennen poikia ;) ). Tällä pienellä miehellä on
riiviöhetket taattuja joka päivälle ;) Pojilla onkin tasapaino
kohdillaan jokaisessa asiassa. Ja erittäin tyytyväinen olen siihen,
ettei meillä todellakaan ole kahta samanlaista koiraa. Tylsyys voisi
iskeä ;) Veeti on mamman napero ja Lasse iskän
riiviö - sekä toisinpäin kun tilanne niin vaatii :P
Tällä hetkellä taitaa poikien hoito mennä aikalailla tasan - tosin
Janne jostain kumman syystä nauttii poikien pesemisestä, joten se harvoin jää
minun kontolleni (onneksi). Yhdessä käymme lenkeillä sekä
näyttelyissä poikien kanssa. Poikien riehuttamisen ja niitten kanssa leikkimisen
hoitaa pääasiassa leikkivastaava-Janne, mutta jostain kumman syystä minulle on jätetty
ikävämmät hommat, kuten korvakarvojen nyppiminen
ja hammaskiven ropsuttelu, sekä trimmaaminen. Janne taas ahkerasti hoitaa
näyttelyissä
knamin hommia.
Teen koti- sekä näyttelytrimmauksia vehnille, joten
ota yhteyttä, jos vehnäsi tarvitsee trimmausta. |
