|
Lasse on perheen
riiviö kakara - keksii kuljauksia sen minkä kerkiää, jotta saisi mamman
hermoromahduksen partaalle. Lassen motto onkin: Iloinen mieli korvaa puuttuvan
älyn ;) Iloinen kaveri, joka saa tempauksillaan mamman kuitenkin loppujen
lopuksi nauramaan.
Nimivalinta ainakin
osui Lassen kohdalla oikeaan - Archú=teurastajan koira - Lasse onkin mitään
pelkäämätön pieni vehnä, jolta löytyy sitä kuuluisaa terrieriluonnetta. Pienistä
ei herra säikähdä - mutta filmata Lasse kyllä sitten osaa - parrasta nappaaminen
voi nimittäin olla täysin sama kuin päätä katkaistaisiin, varsinkin jos yleisöä
sattuu olemaan. Räähkä-Lassen luonne paljastuu komennettaessa - Lasse
saattaa heittää maahan ja parhaassa tapauksessa vielä selälleenkin, mutta kun
käännät selkäsi, niin Lasse näyttäisi sitä keskimmäistä varvasta, jos vaan
osaisi... Jos Lasse olisi ensimmäinen koirani, niin liemessä oltaisiin kaulaa
myöten vähintään... Kesän 2008 tavoitteisiin kuuluu myös käydä Lassekin
luonnetestauttamassa :)
Lasse on hyvin
oppinut asioita Iskän perässä. Valitettavasti myös oppi on toiminut myös niissä
pahoissakin tavoissa. Lasse on toimelias kaveri, joka ei ole niin helposti
motivoitavissa - makupalat ei kelpaa ja jos kelpaa, niin niitä ei voi ainakaan
kädestä ottaa!! Ja leluilla poika kuumenee ihan liikaa. Kehuista Lasse ei näytä
välittävän tuon taivaallista. Peruskotikoirana Lasse toimii kyllä isäänsä
paremmin ;) Vaan eipä mamma pojastaan tokovaliota kaavailekkaan...
Lassen kanssa
harrastetaan näyttelyitä ja haaveissa tosin olisi, että jossain välissä saisin vietyä
Lassen
vinttareiden kanssa juoksemaan vieheen perässä. Ikuinen AdHd-kakara ei oikein
jaksa tokon saloihin perehtyä ja agilitykin on vähän niin ja näin - silloin kun
Lasse yrittää olla ketterä ja näppärä, on lopputulos yleensä ihan jotain muuta
;) Lasse on käynyt kokeilemassa vieheen perässä juoksemista vinttikoirien
leikkimielisessä makkaramaastoissa. Eräs nainen siellä kysyi minulta Lassesta,
kun poika oli hieman pidemmässä turkissa, että "onkos tuo sinun koirasi hieman
tukevassa kunnossa?" Juu, ei, mamma saattaa olla, mutta poika on hoikka. Vaan
loksahtipa suu auki, kun Lasse pinkaisi vieheen perään - hienolla
lopputuloksella isojen koirien kolmanneksi ;). Turkin väriä odotellaan
puhdistuvaksi, herra kun päätti seurata äispäänsä ja kaksi vuotta täytettyään
pukkasi turkkiin tätä "kuuluisaa" harmautta. Näyttää väri puhdistuvan pikku
hiljaa, joten jos ensi kesänä kehdattaisiin sitten lähteä vimppaa serttiä
metsästämään. Lasse onkin jo metsästänyt näyttelyistä kaksi serttiä ja kaksi
vara-serttiä.
Lassella ei ole
ollut ongelmia naapuruston juoksutyttöjen kanssa. Herra ei asialle korvaansa
suuremmin lotkauta - joskus tosin voi lenkillä jäädä nuoleskelemaan hyviä
hajuja. Muitten urosten kanssa Lasse tulee paljon paremmin toimeen silloin kun
on yksin ilman Veetiä, voisi siis sanoa, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Mutta
luotettavaksi kaveriksi tätä kaveria ei voi sanoa, kun äijäseurassa ollaan.
Mielummin siis leikkikaveriksi tyttöjä ;)
Hoitotoimenpiteet
Lasse antaa suorittaa tietyiltä osin paremmin kuin Veeti - trimmatessa pikkuherra jaksaa
seistä sen tunnin todella mallikelpoisesti asennossa. Korvakarvatkin saadaan
nypittyä ongelmitta. Lasse tosin jättää Veetille ne tyytyväisyysöninät.
Hammaskiveäkin kun mamma rapsuttelee, herra vaan nakottaa kyljellään ja odottaa
kauniisti toimituksen loppua. Välillä tosin pitää yrittää tunkea kieltä
väliin... Peseminen ei ole suuri nautinto, muttei toisaalta suuri kauhistuskaan.
Poika muuten nauttii kesäisin kun pääsee loiskuttelemaan vettä rannassa - ja
saattaapa välillä uskaltautua uimaankin :D Trimmauspöydälle pääsy on aina
Lasselle maailman paras juttu, poika ei meinaa koskaan malttaa odottaa, että
pöytä saadaan kasaan asti ;)
Lassen turkin hoito
on aina ollut helppoa, eikä varsinaista tumppuvaihetta ole koskaan tullut.
Takkujen kanssa ei ole tarvinnut koskaan tapella ja kampausväli on hyvin voinut
olla 3-4 viikkoa, eikä Lasseen ole tullut kuin muutama todella hassu ehkä takuksikin
luokiteltava mökkyrä. Lassen turkki oli
yksivärinen vuoden 2007 kevääseen asti. Kaulassa Lassella kasvaa tällä hetkellä
mustaa vauriokarvaa poikien yhteenottojen seurauksena. Alkuun näytti, että
"selviämme" punertavalla karvalla, mutta toisin kävi - vauriokarva muuttui
mustaksi. Harmaa selän etuosassa taas taitaa olla "sukuvika". Tosin tällä
hetkellä ainakin näyttää, että pahimman harmaan vaiheen yli oltaisiin pääsemässä
- vaan kuin sitten äijän käy, sitä ei vielä tiedä.
Lasse on ollut
perusterve kaveri, jota ei ole tarvinnut käyttää sairauksien takia ylimääräisiä
kertoja eläinlääkärillä. Vilkkaana kaverina havererita on sitten tapahtunut -
2004 itsenäisyyspäivänä - Lasse oli yöllä ilmeisesti kiivennyt tuoliin ja jäänyt
jalastaan kiinni... Aamulla heti kävimme lääkärissä, joka röntgenkuvasi Lassen
jalan. Siitä sitten paljastui murtuma. Yöllä ei Lasse ollut päästänyt ääntäkään
jalan mennessä rikki. Kolmen päivän päästä Lasse yritti jo hirveää vauhtia
päästä tuoleille hyppimään kipulääkkeiden voimalla. Sitkeä Sissi! Pari kertaa
Lassea on jouduttu myös tikkaamaan - Seelan astutuksen jälkeen pojat päättivät
selvitellä välejään niin railakkaasti, että Lasselta aukesi kaula ja heti perään
seuraavana päivänä uudestaan. Kesällä 2006
poikaa pisti ampiainen, jonka seurauksena kaulaan tuli uuden perunan kokoinen
mätäpaise :( Lisäksi kesällä Lassen sään kohdalle ilmestyi rasvapatti, joka
tosin hävisi melko pian itsestään. Syksy alkoi sitten kannuskynnen repeämisellä maastojuoksuissa...
Talvi, kevät ja nyt kesäkin ollaan selvitty sen suuremmitta vammoitta - pitäisi varmaan nyt koputtaa
nopsaan puuta... Vuosihan siinä vierähti ennenkuin Lasse sitten sai vesihännän.
Lasselta on silmät
tutkittu ja terveiksi todettu. Lonkatkin ovat sitä mallia, että vauhdikkaasti
niillä eteenpäin pääsee, eli B/A. Korvat ovat liiman kautta käytetty pentuna.
Lassen säkä on n.49cm ja painoa löytyy 19-20 kg. Purenta on Lassella tasapurenta,
oikean alakulmahampaan edessä oleva hammas nököttää aavistuksen eteenpäin.
Lasselta ei ole tarvinnut irrotella/leikata maitohampaita pois, vaan ovat
lähteneet kaikki itsestään.
Seijalle SUURKIITOS
tästä PienestäSuuresta Vehnästä, joka jaksaa yllättää joka päivä ;)
|
